maanantai 25. marraskuuta 2013

Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike



 Hämeen Sanomat 23.11.2013

Rumaa Raisaa kaipaava Mielensäpahoittaja


Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike. Dramatisointi ja ohjaus: Jorma Kairimo. Ensi-ilta Riihimäen Teatterissa 9.10.2013.


”Kyllä minä niin mieleni pahoitin” on jo istunut suomalaiseen sananparteen sulavasti. Tuomas Kyrön luoma marmattajaukko on löytänyt tiensä kansan sydämiin. 

Kyrön teksti on siinä mielessä oivaa, että sitä pystyy lukemaan monella tavalla. Voi ottaa vain pintavaahdon, mutta voi kouria syvemmältäkin.

Esko Rissanen kuoriutuu jo toistamiseen mielensäpahoittajaksi Riihimäen Teatterin matkalaukkuesityksessä, joka lähtee sinne, minne tilataan. Näytelmästä on erilaisia versioita riippuen siitä, millainen estradi milloinkin odottaa.

Tämä arvio on tehty hoitolaitosversion pohjalta, joka on yksinäytöksinen, tunnin kestävä esitys. Ravintolateatteriversio on jaettu kahteen osaan.

Jaakko Teppo ja Mielensäpahoittaja


Näyttämöllä on vaatenaulakko, ruokapöytä tykötarpeineen ja sen vierellä kitara ja hattu. Näillä eväillä rakentuu tarina siitä, kuinka yksin jäänyt vanha mies selviytyy ruuanlaitosta. 

Vaimo on laitoshoidossa ja entisen kodinhoitajan on korvannut nuori tyttö, jonka toimintatavat eivät miellytä miestä. Se entinen, ruma ihminen nimeltään Raisa, on kovasti miehelle mieleen, ja näytelmän kuluessa häneen palataan useaan kertaan.

Perunasta kaikki lähtee. Peruna on lähestulkoon elämän tärkein asia. Ja kastiketta sen päälle tietysti pitää hämmentää. 

Kyrön teksti tuottaa yksinäisen miehen suulla näyttämölle aikamoisen henkilögallerian kirpeine kuvauksineen. Kyytiä saavat niin poika, sosiaalihuolto, nuoriso päivityksineen kuin tohtori Kivinkinenkin. 

Jorma Kairimon ohjauksessa Mielensäpahoittaja on varsin äkkipikainen ja aggressiivinenkin. Esko Rissanen paahtaa välillä hurjana imitoidessaan tapahtumien kulkua. Liikettä on sisäisesti ja ulkoisesti. 

Kaipasin paikoin enemmän tuumailua, joka olisi jättänyt tilaa tulkinnalle. Nyt teksti tarjottiin suoraviivaisesti ilmeitä myöten.

Tekstin rinnalla kuljetetaan Jaakko Tepon musiikkia. Se soi radiosta ja sitä kuullaan livenä, kun Mielensäpahoittaja tarttuu kitaraan ja luikauttaa pari Tepon laulua.

Pirjo Puukko






maanantai 11. marraskuuta 2013

Uups, korjaus Luukut auki! -arvioon

Aivot ajattelevat oikein, mutta sormet näppäilevät toisin. Riihimäen Luukut auki! -revyyssä imitoidaan Lauri Tähkää, ei Frederikiä. Kyllähän sen suun asennosta heti oivaltaa.

torstai 7. marraskuuta 2013

Luukut auki!


 Hämeen Sanomat 5.11.2013


Revyy, joka pistelee ja kutittaa


Luukut auki! VIT:n ja Riihimäen Teatterin yhteistuotanto. Käsikirjoitus: Taru Kivinen, Kiti Kokkonen, Niina Lahtinen, Kalle Ropponen ja Viivi Saarela. Ohjaus ja koreografia: Markku Nenonen. Lavastussuunnittelu: Kalle Ropponen. Valosuunnittelu: Jukka Kuronen. Pukusuunnittelu: Jukka Kuronen ja Tiina Joutsen. Musiikin sovitus: Katja Lappi. Ensi-ilta Riihimäen Teatterissa 2.11.2013.

Kuva Jarno Lindén


Riihimäen Teatteri ja VIT (Varsin iloinen teatteri) heittävät pureskeltavaksi revyyn, joka suomii ajankohtaisia aiheita sekä kestosuosikkeja. Esitys kolistelee koomisen laitoja niin, että välillä pitää hetki tuumata, että mennäänkö sopimattoman puolelle.

Markku Nenosen ohjaama railakas esitys irvailee lähes kaiken kustannuksella. Sopimattomuuspohdintaan joutuvat kohtaukset saavat kuitenkin oikeutuksensa, sillä niiden pistot osuvat perustellusti. 

Meno kutittelee nauruhermoja, mutta kovin herkkähipiäisille se voi nostaa näppylöitä. 

Glitteriä on runsaasti ja vauhtia riittää niin kulissien takana kuin näyttämön koreografiassakin. Viisi näyttelijää heittäytyy roolista toiseen sellaisella kierrosnopeudella, että estradilla tuntuu olevan enemmänkin väkeä.

Kalle Ropponen, Heidi Musakka, Katja Peacock, Maija Siljander ja Jukka Kuronen (Kuva Jarno Lindén)

Julkkiksia ja politiikkaa


Aivan aluksi ruoditaan Riihimäen kaupungin ja sen teatterin suhdetta. Dialogi napsii niin asiaa kuin asian vierustaa. Sanaleikeistä tulee osa esitystekstiä. Tämä on läpi revyyn kantava piirre. Sanojen kaksoismerkitykset kulkevat omaa uomaansa.

Julkkikset kiinnostavat aina ihmisiä ja aikamoinen kavalkadi estradille marssiikin. Suosikkilaulaja toisensa perään käy lurauttamassa biisinsä, jonka sanoja on hieman justeerattu. 

Jukka Kurosen Paula Koivuniemi lämmittelee yleisön jutustelullaan. Häntä seuraavat muun muassa Frederik, Anssi Kela, Anna Puu, Neumann ja tietysti kestoirvailukohde Matti ja Teppo. Jonkin verran täytyy olla artistituntemusta, että jokaisen hahmon idea avautuu.

Panu Rajala ja Katri Helena saavat oman kohtauksensa Kalle Ropposen ja Heidi Musakan esittäminä. Piikittelevän sanailun päätteeksi levy-yhtiömoguli käy kalastamassa Katrin haaviinsa.

Politiikan pariin päästään uuden tv-shown kautta. Päivi Räsänen juontaa omaa ohjelmaa, josta sukeutuu varsin riehakas gospel. Myös Kokoomusnuoret tuovat ponnekkaat terveisensä yleisölle. 
Kuva Jarno Lindén
 
Televisioon synnytetään uusi laulukilpailu, Antti Tuiskun juontama Saattokoti laulaa. Erityisesti tämä on sopimaton-linssin alle joutunut kohtaus, mutta piikki kääntyy lopulta tuotantosuunnittelijoiden mauttomuuteen. 

Lavalle kärräytyy pyörätuolissaan useaan otteeseen rouva Savolainen (Katja Peacock), jonka hampaaton suu sylkee ruokottomuuksia hoitajalle (Maija Siljander). Osa on vanhoja vitsejä, mutta mahtuu sinne muutama uusikin.

Luukut auki! irrottelee reipashenkisesti ja pakottaa katsojan tiiraamaan tarkasti joka käännettä. Kelkasta putoaa helposti, jos katsomisote herpaantuu. 

Lauluosuudet vedetään Katja Lapin johtaman orkesterin säestämänä riittävän hyvin. Kalle Ropposen tyylikäs isoäitihahmo luikauttaa jopa herkullisen aariaosuuden.

Pirjo Puukko