"60"


Kun stand up -koomikko huomaa yllättäen olevansa vanha

Veera Tyhtilä: 60 – Pieni tragedia stand up -koomikosta. Ohjaus: Otso Kautto. Lavastus: Camilla Nenonen. Pukusuunnittelu: Saija Siekkinen. Musiikki: Antti Paranko. Valosuunnittelu: Harri Kejonen. Äänisuunnittelu: Esko Mattila. Kantaesitys Kansallisteatterin Omapohjassa 7.9.2016.
 
Terhi Panula © Tuomo Manninen
Suomen ensimmäinen naispuolinen stand up -koomikko Tuuti joutuu kelaamaan elämäänsä 60 ikävuoden rajapyykillä, jolloin hän on myös Suomen vanhin naiskoomikko. Sali ei täyty toivotulla tavalla ja klubin omistaja laskee kannattavuuslukuja.

Veera Tyhtilän näytelmä 60 – Pieni tragedia stand up -koomikosta avaa tarkkanäköisesti vanhenevan naisen ajatuskehiä. Lento alkaa olla loppupuolella ja laskeutumistavan valinta tekee kipeää. Unohduksiin joutuminen kauhistuttaa. Yhteiskunnallinen näkökulma on myös kaiken aikaa läsnä.

Eläkkeelle Tuuti ei siis vielä lähtisi, sillä hän tahtoo näyttää, että vanha osaa. Tai vanha tuntuu jo sanana mahdottomalta. Onneksi on keksitty uusi termi kuvaamaan kuusikymppisiä. Kolmas ikä. Myös eläkelaskuri kertoo karua kieltään. Toisaalta mieli vaeltelee tulevassa vapaudessa, jolloin olisi aikaa palata tilaan ennen ruuhkavuosia. Kaiken kaikkiaan tämä risteyspaikka tuli liian yllättäen.

Kotona Tuutia katsoo vastaan Tarmo, virkamiesaviomies, joka odottaa kiltisti vaimoaan klubi-illoista. Pariskunnan suhde ei ole kitkaton. Tuutin maailma tahtoo pyöriä oman navan ympärillä, omissa onnistumispaineissa. Kiinnostavaa ristiriitaa synnyttävät poikkeavat käsitykset siitä, mitä ovat onnellisen elämän eväät. Kuvioissa pyörii myös tyttären perhe avio-ja lapsenhoito-ongelmineen. 

Terhi Panula ja Juhani Laitala © Tuomo Manninen
Teksti tuntuu arkisuudestaan ja tuttuudestaan huolimatta tuoreelta ja kohtaukset kodissa ja klubilla lomittuvat Otso Kauton ohjauksessa kekseliäästi. Lavastus asettaa kaikki tapahtumat ikään kuin estradille, sitoo henkilökohtaisesta materiaalia möyhivän stand upin taustoineen samaan tilaan.

Terhi Panula on räyhäkkään eläväinen Tuuti. Roolihahmo elää vahvasti peittelemättä tunteitaan ja pohtii ronskisti identiteettiään sekä kehoaan. Juhani Laitalan hillitty Tarmo tasapainoilee temperamenttisen vaimonsa kanssa hienovireisesti. Petri Liski vie moitteetta klubin omistajan hankalan roolin.

Antti Paranko tyylittelee kitarallaan taustaa tapahtumille, ja tekstin mutkissa kuullaan koko porukan yhdessä esittämiä lauluja eri vuosikymmeniltä. Ne rytmittävät esitystä ja ovat lisäksi sanoituksiltaan teemoihin osuvia.

Pirjo Puukko


 Hämeen Sanomat 14.9.2016



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokki, varas, vaimo ja rakastaja

Kartta – Kansallisteatteri

Chicago