Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2017.

Kokki, varas, vaimo ja rakastaja

Kuva
KOM haastaa katsojan
Kokki, varas, vaimo ja rakastaja. Alkuperäisteos Peter Greenaway. Dramaturgia, sovitus ja ohjaus: Riko Saatsi. Suomennos: Aleksi Milonoff. Lavastus: Markku Pätilä. Videosuunnittelu: Ville Seppänen. Pukusuunnittelu: Tiina Kaukanen. Ensi-ilta KOM-teatterissa 15.2.2017.
Nostan kädet pystyyn KOM-teatteri. Kokki, varas, vaimo ja rakastaja -esitys on niin kaukana teatterin konventioista, että siitä ei voi kirjoittaa myöskään perinteistä arviota. Peter Greenawayn samannimisen elokuvan (1989) pohjalta vapaasti mukailtu näytelmä tarjoilee silmänherkkua ja silmänkammotusta, korville kaaosta ja kakofoniaa sekä nenälle oikean kokin (Antto Melasniemi) valmistamien ruokien tuoksun. Ei siis nälkäisenä teatteriin.
Taidon puutteesta komilaisia ei voi koskaan syyttää. Näyttelijäntyö, näyttämökuva ja tekniikka toimivat. Aina. Usein teatteri myös haastaa katsojansa. Nyt rankemmin kuin koskaan.
Tästä esitys lähtee. Renessanssi-barokki-henkinen maalaus syrjäytyy Halpuutus-mainos-katukuv…

Tenorit liemessä /HKT

Kuva
Näin kierretään farssin karikot


Ken Ludwig: Tenorit liemessä. Suomennos: Reita Lounatvuori. Ohjaus: Jaakko Saariluoma. Lavastus: Katariina Kirjavainen. Puvut: Sari Salmela. Valosuunnittelu: Kari Leppälä. Äänisuunnittelu: Eradj Nazimov. Pohjoismainen kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 8.2.2107.



Farssi on kammottavaa seurattavaa, jos sen kaikki palaset eivät ole kohdallaan. Niin monen tekijän on osuttava nappiin, että esityksestä tulee herkullista räiskettä, jollaiseksi farssi on tarkoitettu.

Ken LudwiginTenorit liemessä (2015)on tyypillinen lajinsa edustaja, jossa ovet käyvät ja henkilöistä erehdytään vähän väliä. Katsoja on ainoa, joka tietää asioiden tolan.

Ollaan 1930-luvun Pariisissa ja odotellaan illan suurta stadionkonserttia, johon on saatu koottua kolme kuulua tenoria. Kaikki ei tietenkään mene niin kuin on suunniteltu ja alkuperäiskokoonpano muuttuu matkan varrella moneen kertaan. Manageri (Taneli Mäkelä) hikoilee oikuttelevien taiteilijoiden puristuksess…

Peer Gynt/Ryhmäteatteri

Kuva
Bangladeshin hikipajojen Peer Gynt
Henrik Ibsen: Peer Gynt. Suomennos: Otto Manninen ja Juha Kukkonen. Sovitus ja ohjaus: Juha Kukkonen. Lavastaja: Janne Siltavuori. Pukusuunnittelija: Ninja Pasanen. Valo– ja videosuunnittelija: Ville Mäkelä. Äänisuunnittelija: Jussi Kärkkäinen. Koreografia: Panu Varstala. Ensi-ilta Ryhmäteatterissa 3.2.2017. Ryhmäteatterin 50-vuotisjuhlavuoden näytelmäksi valittu Peer Gynt tarjoaa jo lähtökohdiltaan monitukintaisen maaston. Henrik Ibsenin symbolistinen näytelmä etsii jälkiä itsen ympäriltä pyörittämällä päähenkilöään niin maanpäällisen kuin sen alla olevan elontien tuulissa. Tämän päivän itsekeskeisen ilmapiirin pyörteisiin näytelmä sopii siis erityisesti.
Juha Kukkosen ohjaama esitys on melkoinen summaus, joka on pakotettu riimiteltyyn runomittaan. Pohjana on Otto Mannisen suomennos, jota Kukkonen on itse täydentänyt. Riimitelty versio on hupaisaa, mutta paikoin huomaa yrittävänsä arvata seuraavaa riimiä ja menettää jotain oleellista.
Visuaalisesti es…

Kirka-musikaali

Kuva
Enemmän kuin laulaja
Matti Laine: Kirka – Surun pyyhit silmistäni. Ohjaus: Kari Rentola. Musiikin sovitus ja kapellimestari: Risto Kupiainen. Koreografia: Mindy Lindblom. Lavastus: Antti Mattila. Puvut: Elina Kolehmainen. Valosuunnittelu: William Iles. Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin Peacock–teatterissa 2.2.2017.






Aivan ensimmäiseksi, Kirka-musikaalin elämäkerrallinen osuus loppuu juuri oikeaan paikkaan eli siihen, kun ura lähtee uudelleen lentoon Surun pyyhit silmistäni -kappaleen myötä. Laulajan tarinaa kehystävät aloitusbiisi Tie huomiseen ja päätösbiisi Born To Be Wild. Näiden väliin kuroutuu helsinkiläispojan unelmien toteutumiseen ja sen kovaan hintaan pureutuva tiivistetty kuvaus.
Emigranttiperheen pojat Sammy ja Kirka katselevat talonmiehen takaa-ajamina pojankoltiaisina kaupungin kattojen yli ja haaveilevat tähteydestä. Kirkalla on mummolta saatu haitari, joka on vinkki musikaaliseen taustaan.
Aikalaiskuvaa 60-luvun Helsingistä maalataan stadin slangin kautta, ja erity…