Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2013.

Neljäs tie

Kuva
Hämeen Sanomat 26.3.2013 Vapaalla tyylillä liekehtivään Eurooppaan Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä : Neljäs tie. Ohjaus: Esa Leskinen. Lavastus: Kati Lukka. Musiikki: Paula Vesala ja Joel Attila. Puvut: Tarja Simonen. Valosuunnittelu: Matti Tiilama. Äänisuunnittelu: Raine Ahonen. Kantaesitys Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 20.3.2013. Aarni Kivinen, Seppo Pääkkönen ja Jukka Puotila (Kuva Tuomo Manninen) Huh! Se on päällimmäinen tunne, kun nousen Kansallisteatterin kolmetuntisen esityksen jälkeen tuoliltani. Olen kokenut jotain poikkeuksellista. Avaan päivän lehden, jonka pääotsikko kertoo, että kuluttajille on luvassa lisälasku ja yrityksille ale. Aivan kuin Neljäs tie -näytelmä jatkuisi todellisuudessa. Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän kirjoittama teksti on tehnyt talouspoliittisen ruumiinavauksen, jossa kipuilevalle Suomelle ja Euroopalle etsitään diagnoosia. Näytelmä käynnistyy kokoussalissa juuri itsenäistyneen maan h

Kolme sisarta

Kuva
Hämeen Sanomat 19.3.2013 KOM-teatterin Kolme sisarta on kujeilevan raivokas Anton Tšehov: Kolme sisarta. Suomennos Martti Anhava. Ohjaus: Lauri Maijala . Lavastus: Markku Pätilä. Valot: Kari Vehkonen. Ääni: Lauri Maijala ja Jani Rapo. Puvut: Niina Pasanen. KOM-teatterin ensi-ilta 6.3.2013. Timo Torikka, Eero Milonoff ja Juho Milonoff (Kuva Noora Geagea)   Moskovaan, Moskovaan. Tai minne tahansa muualle kuin tähän, missä nyt ollaan. Tätä teemaa KOM-teatterin Kolme sisarta kuljettaa kuten aiemmatkin versiot. Sen rinnalle näyttämötekstiin on kudottu kerroksia eri aikakausilta. Helmi-Leena Nummela (Kuva Noora Geagea) Sitten kun saan sen ja sen, on kaikki hyvin. Perusharhaan isketään viiltoja koko näyttämölaidallinen. Kolmen sisaren utuista unelmointia ja turhautuneisuutta pusketaan nurin, parhaimmillaan hakataan hajalle konkreettisesti kirveen kera, ja toisaalta vain oleskellaan. Lauri Maijalan ohjaus on liikkuva, äänekäs, liioittelevan leikk

Kellariloukko

Kuva
Dostojevskin eksistentialismin aikahyppy Fjodor Dostojevski: Kellariloukko. Ohjaus ja sovitus: Mika Leskinen. Lavastus ja puvut: Kaisa Niva. Äänisuunnittelu: Heidi Soidinsalo. Valosuunnittelu: Ilkka Niskanen ja Petteri Pietiläinen. Ensi-ilta Kansallisteatterin Willensaunassa 27.2.2013. Markku Maalismaa (Kuva Patrik Pesonius) Ihminen on omien ongelmiensa lähde ja uhri. Näin kirjoittaa Mika Leskinen Kellariloukon työpäiväkirjassaan. Ajatus löytyy Dostojevskin teoksesta (1864), mutta Leskisen ohjaama esitys pyörittää sitä pääosin tässä ajassa.  Olemassaolon ongelmallisuus ei enää pyöri vain ihmisenä olemisen ympärillä, vaan mukaan on tullut ekokatastrofin kaltaisia elementtejä. Kun Dostojevskin teksti pohtii eksistenssin olemusta, nousee tuntevan ihmisen kärsimys potensseihin tässä ajassa, jossa kaikkivoipainen tiede on saanut aikaan kauhukuvastoa. Rahanvalta on saatellut tieteen nimissä tunteet umpikujaan. Kun syyllisyys torjutaan, syntyy sisältä

Eurydike

Kuva
Yana Rossin Eurydike syntymän ja kuoleman jänteellä   Liukenen tulkintojen hetteikköön Sarah Ruhl : Eurydike. Suomennos: Michael Baran. Ohjaus: YanaRoss . Lavastus ja puvut: Zane Pihlström. Musiikki: Antanas Yasenka. Suomen kantaesitys Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 20.2.2013. Jesse Vinnari, Emmi Parviainen ja Saska Pulkkinen (Kuva Tuomo Manninen) Syntymän ja kuoleman väliin mahtuu arvaamaton määrä asioita. Tähän minun on pakko kiteyttää ensitunnelmani Kansallisteatterin Eurydiken jälkeen. Jo väliajalla tunnustelin ajatuksiani, jotka käväisivät myös ’minua yritetään höynäyttää’ -mietteiden äärellä. Juuri koettu ensimmäinen puolisko oli tarjonnut vanhan myytin sellaisen assosiaatiomylläkän muodossa, että en tahtonut saanut langanpäistä kiinni. Katsomoon tullessaan saa seurattavakseen Orfeuksen ja Eurydiken rakastelua screenillä. Viereisellä screenillä on tylsänharmaata toimintaa tylsänharmaassa tilassa. Kiimaisuus siirtyy esityksen