Pesärikko/Riihimäen Teatteri
Roihan Pesärikko
näyttää vahvuuden toisin
Orvokki Autio:
Pesärikko. Dramatisointi, ohjaus, lavastus ja valosuunnittelu: Mikko Roiha.
Pukusuunnittelu: Taina Sivonen. Ääni- ja videosuunnittelu sekä graafinen
suunnittelu: Moe Mustafa. Suomen ensi-ilta Riihimäen Teatterissa 21.9.2017.
Kahdeksan teatterin yhteistuotantona syntynyt Orvokki Aution Pesärikko sai ensi-iltansa
Berliinissä, ohjaaja Juha Roihan kotikaupungissa.
Suomeen se rantautui ensimmäiseksi Riihimäen Teatteriin, mistä esitys jatka
viiteen muuhun kaupunkiin.
Pesärikko on yksi valtakunnallisen Suomi 100 -juhlavuoden esityksiä.
 |
| Taina Reponen ja Veli-Matti Karén © Mohammed Moe Mustafa |
Roihan ohjaama esitys näyttää mielenkiintoisella tavalla pohjalaisperheen
umpioituneen ilmapiirin olemalla näyttämökuvana täysin läpinäkyvä. Kun talon
matroona sanoo, että mitään ei saa kylälle päin näyttää, on katsojalla edessään
kuin röntgenkuva, josta lukea taudin eteneminen.
Lavastuksellisesti läpinäkyvyys näyttäytyy pelkkinä raakapuisina
talon kehyksinä. Tapahtumia on sekä sisä- että ulkopuolella. Kehykset luovat myös
keskeneräisyyden vaikutelman näytelmän ihmiskuvan teemoihin.
Realismiin ei pyritä myöskään roolihahmojen osalta. Näyttelijät
eivät poistu lavalta, vaan istahtavat sivuilla oleville tuoleille, kun kohtauksessa
ei ole osaa. Jokainen näyttelijä on sen ikäinen kuin on, riippumatta esittämänsä
hahmon iästä, eli realismia vältetään tässäkin.
Aution teksti poikkeaa muista pohjalaiskuvauksista siten,
että se kuvaa miehet heikkoina. On vahvan äidin ja tädin kasvattama Olavi,
jolla on lisärasitteena traumaattinen kokemus oman isän kuolinhetken ääreltä. Larvan
talossa vaalitaan salaisuuksia, mutta talon mainetta puunataan, jotta seinien
sisältä ei tihkuisi mitään ulos.
Taksikuski Olavi on varuillaan oleva, herkkähermoinen
tyyppi. Veli-Matti Karénin roolityö
on pääosin vakuuttava. Paikoin hahmon hermostuneisuus vie huomiota tekstistä
pois.
Alaikäinen Armi rakastuu Olaviin ja karkaa kotoaan Larvan
taloon. Näytelmän aikajana ulottuu 50-luvulta 70-luvulle. Sinä aikana
yhteiskunnassa ehtii tapahtua melkoinen muutos. Niinpä näytelmän Armikin
uskaltaa ottaa askeleen pois kotiin sidotun vaimon roolista. Sara Melleri vie hienovireisesti roolia
kautta linjan.
Olavin ”Hillitte ittes” -äitiä ja tätiä näyttelevät Taina Reponen ja Eila Halonen. Vahva kaksikko kuvaa ronskin kautta vahvuutta, jonka
saumat eivät kuitenkaan pidä. Etenkin Reposen roolityöhön on ujutettu maukasta
huumoria, kun vahvuus kääntyy naurettavuudeksi.
Huumoria on tavoiteltu myös Armin teini-ikäisten lasten
ilmiasuissa. Minulle ratkaisu näyttäytyi yksinomaan kikkailuna.
Psyko-elokuvan ajaminen taustavideona herätti kysymyksen, pitääkö
äidin vallan alla kasvaneen pojan traagista tarinaa tuplata näin. Muu
videomateriaali istui luontevasti juonen kuljetukseen.
Pesärikko avaa tärkeitä suomalaisen mielenmaiseman teemoja.
Niille voi hymyillä tarinan kitkeryydestä huolimatta.
Kommentit
Lähetä kommentti